Sunday, April 5, 2020

Kenyan Health Care // Kokemukseni Kenian terveydenhuollosta


So today I'm going to tell about Kenyan healthcare. First I want to remind you that this is my experience and it was year 2015 when I was there so things might have changed after that time. 


During the orientation week we visited our school's classrooms where they practiced nursing skills. Down below you can find some pictures of the classroom.






I did my practicing in a general hospital of that county I was living. We visited there once before I started my practicing there and basically we made a tour around the whole hospital then. My main goals for the exchange were to accomplish practical training periods in Mental health and substance abuse nursing and Elderly nursing. Both periods together it would have been eight weeks of training. 


Emergency room



Malaria was still number one cause why people ended up in the hospital.



Some kind of females unit


There were two patients in the same bed


This was a maternity ward




After orientation week I started my practice in the mental health ward. The ward was separated to women and men units and during the daytime patients were allowed to be anywhere in the ward except in the staff room that was also a room for doctors visits and assessments and so on. There was one computer in the staff room but I never saw anyone using it. All the medical records were in the papers.


Schedule of the day


My days were usually eight hours but the local students were there even longer. Also the students were responsible for the patients most of the time. During the daytime there were only one qualified nurse in the ward. All the instructions and guidelines were taped on the walls of the staff room. There you cold check the weekly activities, work plan and other useful information needed. The cure for mental disorders was mainly medical. During my training I found out that the epilepsy was also a reason why you could end up to the psychiatric ward.






And this is what a one room for patients looked like in the psychiatric ward


After the first weeks I found out that my other training period was almost impossible to accomplish there. There wasn't any specific elderly care units in there because the families are taking care of their senior family members. They only had this social welfare-like action performed once in week/two weeks so it wasn't really reasonable for me to participate on that action. When I found out that there wasn't any suitable units for me I decided to book the flights back to Finland and finish that practice there.


All in all time in Kenyan health care was really eye-opening and interesting experience for me. Of course it was totally different environment and sometimes quite shocking to experience all that. What I learned was that no matter what the situation is in the hospital and what instruments are available the staff is still trying to perform the best in current situation. And the patients seemed to trust the staff providing health care and were thankful of the care they were able to receive.

_____________________________________________________________________________

Tänään vuorossa olisi tutustuminen Kenialaiseen terveydenhuoltoon. Haluan jo näin alussa muistuttaa, että tämä on täysin oma kokemukseni, jonka sain ollessani harjoittelussa kenian piirikunnan yleissairaalassa vuonna 2015. Asiat ovat voineet muuttua tuon jälkeen ja muissa piirikunnissa ja kaupungeissa voidaan toimia eri tavoin, verrattuna kyseiseen piirikuntaan jossa itse olin tuolloin.


Orientaatioviikolla vierailimme kerran sairaalassa ja teimme sinne kattavan yleiskierroksen. Näimme muun muassa sisätautikirurgisia potilaita, pienen palan leikkausosastoa, päivystyksen sekä lasten- ja naistenosaston. Sairaalassa oli siis melko laajasti eri erikoisalojen osastoja ja kyseessä oli opetussairaala eli siellä oli myös alan opiskelijoita harjoittelemassa potilaiden hoitoa. Orientaatioviikolla pääsimme myös näkemään vaihtokoulumme harjoittelutilat, joissa tulevat sairaanhoitajat ja kätilöt harjoittelivat käytännön taitoja ennen harjoitteluun menoa. 


Minun oli tarkoitus suorittaa mielenterveys ja päihdetyön sekä ikääntyneiden harjoittelu Keniassa. Harjoittelujen yhteiskesto olisi ollut kahdeksan viikkoa eli 4 viikkoa per harjoittelu. Orientaatioviikon jälkeen aloitin mielenterveysharjoittelun sairaalan psykiatrisella osastolla. Osasto koostui kahdesta osasta, miesten ja naisten yksiköistä. Yksiköissä oli pari huonetta, joissa osaston potilaat majoittuivat. Osastolla oli myös yksi huone henkilökunnalle, mutta todellisuudessa se toimitti monta virkaa. Siellä pidettiin henkilökunnan raportit, säilytettiin potilastietoja, tehtiin psykiatrisia arviointeja, hoidettiin lääkäritapaamiset jne. Huoneessa oli myös osaston ainoa tietokone, mutta en nähnyt kenenkään käyttävän sitä kertaakaan harjoittelussa ollessani. Potilastiedot olivat siis paperisessa muodossa osaston kaapissa ja niitä täyteltiin sekä selailtiin päivittäin. 


Itse tein kahdeksan tunnin harjoittelupäiviä, mutta paikallisten opiskelijoiden harjoittelupäivät kestivät pidempään. Opiskelijat olivat päävastuussa osaston pyörittämisestä ja päivisin osastolla oli vain yksi valmistunut sairaanhoitaja ja hän pääasiassa vain valvoi, että vaaditut hommat tulee tehtyä. Henkilökunnan huoneen seinällä oli paperiset päiväohjelmat joiden mukaan päivien oli tarjoitus sujua. Todellisuudessa toiminta ei ollut niin kellontarkkaa ja aina ei edetty ihan suunnitelman mukaan. Hoitomuotona oli pääasiassa lääkkeellinen hoito ja kokonaistilan arviointi ajoittain. 


Päivät osastolla sujuivat aikalailla aina saman kaavan mukaan. Aamulla iltavuoro antoi raportin aamuvuorolle ja potilaat jaettiin opiskelijoille sekä laskettiin potilaiden lukumäärä. Tämän jälkeen kehotettiin potilaita peseytymään, jonka jälkeen vuorossa oli yhteinen rukoushetken kaltainen tilaisuus. Tämän jälkeen vuorossa oli aamupala ja aamulääkkeiden jako. Päivän mittaan tarkkailtiin potilaita ja pääasiassa juteltiin heidän kanssaan. Lounas tarjoiltiin päivällä, jonka jälkeen jatkui taas sama potilaiden tarkkailu ja tarvittavien arviointien teko. Joskus päivisin osastolla vieraili potilaiden läheisiä ja päivisin potilaat kotiutuivat, jos se oli mahdollista. Muistelen, että osaston potilaat pysyivät tuon neljän viikon ajan aika samoina eli vain muutamia potilaita pääsi kotiutumaan osastolta. Osastolle kirjattiin sisään muistaakseni pari potilasta neljän viikon aikana. Potilaita oli osastolla yhteensä noin kolmisenkymmentä. Osastolla pisimpään oli ollut eräs epilepsiaa sairastava nainen ja hän oli ollut siellä useita vuosia. Osa potilaista oli ollut hoidossa useiden kuukausien ajan.


Ensimmäisten viikkojen jälkeen minulle selvisi, että ikääntyneiden harjoittelu olisi käytännössä mahdotonta suorittaa Keniassa. Heillä ei nimittäin ole siellä varsinaista vanhustenhuoltoa, vaan perheet pitävät huolen senioreista. Minulle selvisi, että heillä on sosiaalihuollon kaltaista palvelua ikääntyneille, mutta se tapahtui kerran viikossa/kahdessa viikossa, joten tämän avulla harjoittelutunteja en olisi saanut kokoon tarvittavaa määrää. Lisäksi koulu ei olisi hyväksynyt tällaista harjoittelua, koska kyseessä oli ennemminkin sosiaalihuollon palvelu, eikä niinkään terveydenhuollon. Tämän johdosta päätin varata lennot takaisin Suomeen ja suorittaa siellä tämän kyseisen harjoittelun.


Kaiken kaikkiaan kokemus kenialaisesta terveydenhuollosta oli mielenkiintoinen ja todella erilainen. Aika pian harjoittelussa tuli selväksi, että sillä mennään mitä on ja that's it. Koin myös terveydenhuollon henkilökunnan käytöksen potilaita kohtaan olevan todella erilaista verrattuna siihen, mitä se on suomessa. Empatiaa potilaita kohtaan ei ilmaistu, vaan heidät hoidettiin kylmän asiallisesti ja virallisin kaavoin niillä keinoin, jotka olivat kulloinkin käytettävissä. Kaikesta tästä huolimatta potilaat ottivat saamansa hoidon vastaan kiitollisina enkä kuullut taikka nähnyt kenenkään ilmaisevan tyytymättömyyttä saamaansa hoitoon sinä aikana, jolloin suoritin harjoitteluani sairaalassa.

No comments:

Post a Comment