Easter in Abu Dhabi // Pääsiäinen Abu Dhabissa

Easter is also in here Abu Dhabi. First signs of it I saw on stores in the beginning of March.There were all kind of decorations such as chickens, egg shaped decorations et cetera. The only thing I couldn't find here were the narcissuses and the original Kinder Surprise eggs. 

This Easter is however different. There are not Easter themed activities because of the current situation. I Googled and found out that typically there would be various activities for kids, brunches, lunches, dinners, family days and so on.

The Easter holidays are little bit different here than in Finland. We only had this weekend off and here it is like the other weekends so there is no Good Friday or Easter Sundays on the calendar. Of course the weekend would have been longer if you ask the days off.

Due to this situation we decided to concentrate more to the food this year and celebrated the Easter on Friday and Saturday. We cooked some steaks and potatoes, made salads and desserts. I also made rocky road for the first time and it was so delicious I must make it again some day.

Happy Easter everyone!

_____________________________________________________________________________

Täällä Arabiemiraateissakin juhlistetaan pääsiäistä monin eri tavoin. Ensimmäiset pääsiäiskoristeet ja herkut bongasin kaupoista jo maaliskuun alkupuolella(viikolla 10) eli hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Tarjolla oli tuolloin muun muassa erilaisia pääsiäisaiheisia koristeita ja suklaamunia. Ainoa asia mitä en huomannut olevan myytävänä oli narsissit ja tavalliset kinder-yllätysmunat. 

Tänä vuonna pääsiäisen juhlinta on kuitenkin hieman erilaista johtuen vallitsevasta tilanteesta. Googlettelin erilaisia pääsiäistapahtumia ja ainakin viimeisimpinä vuosina täällä on järjestetty pääsiäisen aikaan erilaisia aktiviteetteja lapsille ja perheille, brunsseja, lounaita, illallisia ja niin edelleen. Täällä ei kalenterissa ole varsinaisesti pääsiäistä, vaan juhlimme sitä nyt viikonloppuna kun oli muutoinkin vapaata. Toki pääsiäisen ajan voi pyytää vapaaksi tai mahdollisesti voi anoa esimerkiksi lisäpäivän vapaaksi, jos uskonnon tapaan kuuluu pääsiäisen vietto.

Päätimme juhlistaa pääsiäistä lähinnä ruoan muodossa tänä vuonna. Tein muutamia pääsiäisaiheisia ruokia ja tietenkin ostimme myös suklaamunia. Olisi ollut mukava koristella asuntoa hieman enemmän pääsiäistyylisemmäksi, mutta tämän tilanteen johdosta kaupoista tuli ostettua ennemminkin tavallisia elintarvikkeita, silloin harvoin kun kaupassa tuli käytyä. Koristeita olisi toki voinut myös tilata, mutta välttämättä ei olisi ollut takeita siitä, milloin ne olisi saatu kuljetettua tänne meille, joten luovuin siitäkin ideasta. Ehkä ensi vuonna sitten panostetaan enemmän koristeluun :D

Vietimme pääsiäsitä perjantaina ja lauantaina eli silloin kun täällä on viikonloppu. Ruoaksi teimme naudan pihvejä, perunaa, salaattia ja muutamia erilaisia jälkiruokia. Tein pääsiäiseksi myös ensimmäistä kertaa rocky roadia ja voin kertoa, että oli muuten hyvää. Pitänee tehdä sitä joskus uudelleenkin lisää. 

Kaiken kaikkiaan pääsiäinen meni täällä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Toivottavasti teidän pääsiäinen on sujunut hyvin. Hyvää pääsiäisen aikaa sinne teille kaikille!

Kenyan Health Care // Kokemukseni Kenian terveydenhuollosta

So today I'm going to tell about Kenyan healthcare. First I want to remind you that this is my experience and it was year 2015 when I was there so things might have changed after that time. 

During the orientation week we visited our school's classrooms where they practiced nursing skills. Down below you can find some pictures of the classroom.

I did my practicing in a general hospital of that county I was living. We visited there once before I started my practicing there and basically we made a tour around the whole hospital then. My main goals for the exchange were to accomplish practical training periods in Mental health and substance abuse nursing and Elderly nursing. Both periods together it would have been eight weeks of training. 

Emergency room

Malaria was still number one cause why people ended up in the hospital.

Some kind of females unit

There were two patients in the same bed

This was a maternity ward

After orientation week I started my practice in the mental health ward. The ward was separated to women and men units and during the daytime patients were allowed to be anywhere in the ward except in the staff room that was also a room for doctors visits and assessments and so on. There was one computer in the staff room but I never saw anyone using it. All the medical records were in the papers.

Schedule of the day

My days were usually eight hours but the local students were there even longer. Also the students were responsible for the patients most of the time. During the daytime there were only one qualified nurse in the ward. All the instructions and guidelines were taped on the walls of the staff room. There you cold check the weekly activities, work plan and other useful information needed. The cure for mental disorders was mainly medical. During my training I found out that the epilepsy was also a reason why you could end up to the psychiatric ward.

And this is what a one room for patients looked like in the psychiatric ward


After the first weeks I found out that my other training period was almost impossible to accomplish there. There wasn't any specific elderly care units in there because the families are taking care of their senior family members. They only had this social welfare-like action performed once in week/two weeks so it wasn't really reasonable for me to participate on that action. When I found out that there wasn't any suitable units for me I decided to book the flights back to Finland and finish that practice there.


All in all time in Kenyan health care was really eye-opening and interesting experience for me. Of course it was totally different environment and sometimes quite shocking to experience all that. What I learned was that no matter what the situation is in the hospital and what instruments are available the staff is still trying to perform the best in current situation. And the patients seemed to trust the staff providing health care and were thankful of the care they were able to receive.

_____________________________________________________________________________

Tänään vuorossa olisi tutustuminen Kenialaiseen terveydenhuoltoon. Haluan jo näin alussa muistuttaa, että tämä on täysin oma kokemukseni, jonka sain ollessani harjoittelussa kenian piirikunnan yleissairaalassa vuonna 2015. Asiat ovat voineet muuttua tuon jälkeen ja muissa piirikunnissa ja kaupungeissa voidaan toimia eri tavoin, verrattuna kyseiseen piirikuntaan jossa itse olin tuolloin.

Orientaatioviikolla vierailimme kerran sairaalassa ja teimme sinne kattavan yleiskierroksen. Näimme muun muassa sisätautikirurgisia potilaita, pienen palan leikkausosastoa, päivystyksen sekä lasten- ja naistenosaston. Sairaalassa oli siis melko laajasti eri erikoisalojen osastoja ja kyseessä oli opetussairaala eli siellä oli myös alan opiskelijoita harjoittelemassa potilaiden hoitoa. Orientaatioviikolla pääsimme myös näkemään vaihtokoulumme harjoittelutilat, joissa tulevat sairaanhoitajat ja kätilöt harjoittelivat käytännön taitoja ennen harjoitteluun menoa. 

Minun oli tarkoitus suorittaa mielenterveys ja päihdetyön sekä ikääntyneiden harjoittelu Keniassa. Harjoittelujen yhteiskesto olisi ollut kahdeksan viikkoa eli 4 viikkoa per harjoittelu. Orientaatioviikon jälkeen aloitin mielenterveysharjoittelun sairaalan psykiatrisella osastolla. Osasto koostui kahdesta osasta, miesten ja naisten yksiköistä. Yksiköissä oli pari huonetta, joissa osaston potilaat majoittuivat. Osastolla oli myös yksi huone henkilökunnalle, mutta todellisuudessa se toimitti monta virkaa. Siellä pidettiin henkilökunnan raportit, säilytettiin potilastietoja, tehtiin psykiatrisia arviointeja, hoidettiin lääkäritapaamiset jne. Huoneessa oli myös osaston ainoa tietokone, mutta en nähnyt kenenkään käyttävän sitä kertaakaan harjoittelussa ollessani. Potilastiedot olivat siis paperisessa muodossa osaston kaapissa ja niitä täyteltiin sekä selailtiin päivittäin. 

Itse tein kahdeksan tunnin harjoittelupäiviä, mutta paikallisten opiskelijoiden harjoittelupäivät kestivät pidempään. Opiskelijat olivat päävastuussa osaston pyörittämisestä ja päivisin osastolla oli vain yksi valmistunut sairaanhoitaja ja hän pääasiassa vain valvoi, että vaaditut hommat tulee tehtyä. Henkilökunnan huoneen seinällä oli paperiset päiväohjelmat joiden mukaan päivien oli tarjoitus sujua. Todellisuudessa toiminta ei ollut niin kellontarkkaa ja aina ei edetty ihan suunnitelman mukaan. Hoitomuotona oli pääasiassa lääkkeellinen hoito ja kokonaistilan arviointi ajoittain. 

Päivät osastolla sujuivat aikalailla aina saman kaavan mukaan. Aamulla iltavuoro antoi raportin aamuvuorolle ja potilaat jaettiin opiskelijoille sekä laskettiin potilaiden lukumäärä. Tämän jälkeen kehotettiin potilaita peseytymään, jonka jälkeen vuorossa oli yhteinen rukoushetken kaltainen tilaisuus. Tämän jälkeen vuorossa oli aamupala ja aamulääkkeiden jako. Päivän mittaan tarkkailtiin potilaita ja pääasiassa juteltiin heidän kanssaan. Lounas tarjoiltiin päivällä, jonka jälkeen jatkui taas sama potilaiden tarkkailu ja tarvittavien arviointien teko. Joskus päivisin osastolla vieraili potilaiden läheisiä ja päivisin potilaat kotiutuivat, jos se oli mahdollista. Muistelen, että osaston potilaat pysyivät tuon neljän viikon ajan aika samoina eli vain muutamia potilaita pääsi kotiutumaan osastolta. Osastolle kirjattiin sisään muistaakseni pari potilasta neljän viikon aikana. Potilaita oli osastolla yhteensä noin kolmisenkymmentä. Osastolla pisimpään oli ollut eräs epilepsiaa sairastava nainen ja hän oli ollut siellä useita vuosia. Osa potilaista oli ollut hoidossa useiden kuukausien ajan.


Ensimmäisten viikkojen jälkeen minulle selvisi, että ikääntyneiden harjoittelu olisi käytännössä mahdotonta suorittaa Keniassa. Heillä ei nimittäin ole siellä varsinaista vanhustenhuoltoa, vaan perheet pitävät huolen senioreista. Minulle selvisi, että heillä on sosiaalihuollon kaltaista palvelua ikääntyneille, mutta se tapahtui kerran viikossa/kahdessa viikossa, joten tämän avulla harjoittelutunteja en olisi saanut kokoon tarvittavaa määrää. Lisäksi koulu ei olisi hyväksynyt tällaista harjoittelua, koska kyseessä oli ennemminkin sosiaalihuollon palvelu, eikä niinkään terveydenhuollon. Tämän johdosta päätin varata lennot takaisin Suomeen ja suorittaa siellä tämän kyseisen harjoittelun.

Kaiken kaikkiaan kokemus kenialaisesta terveydenhuollosta oli mielenkiintoinen ja todella erilainen. Aika pian harjoittelussa tuli selväksi, että sillä mennään mitä on ja that's it. Koin myös terveydenhuollon henkilökunnan käytöksen potilaita kohtaan olevan todella erilaista verrattuna siihen, mitä se on suomessa. Empatiaa potilaita kohtaan ei ilmaistu, vaan heidät hoidettiin kylmän asiallisesti ja virallisin kaavoin niillä keinoin, jotka olivat kulloinkin käytettävissä. Kaikesta tästä huolimatta potilaat ottivat saamansa hoidon vastaan kiitollisina enkä kuullut taikka nähnyt kenenkään ilmaisevan tyytymättömyyttä saamaansa hoitoon sinä aikana, jolloin suoritin harjoitteluani sairaalassa.

Student exchange in Kenya // Vaihto-opiskelu Keniassa

Today I'm going to tell you about my experience while I was in Kenya as an exchange student. This is going to be part one where I'm concentrating more in my general experience in there. Part two is written from healthcare perspective.


It's been exactly five years when I packed my bags and traveled to Kenya. My flight there was on Sunday 1st of March and the plan was to be there until June 2nd so the total time would have been three months. I also had a fellow student with me going to the same county in western Kenya. She was studying Social Services and I was studying Health Care.

It was quite cold in Finland when I left.

The journey went well and I think it was approximately 20 hours travelling before we arrived to our final destination. The school recommended a guesthouse nearby so we decided to stay there. We had a shared room in there and that was quite basic. The food wasn't included to the rent so we did pay it separately. I tried to find out the price of the accommodation but I couldn't find any receipts. All I can remember that it was quite expensive. Down below are some photos of it. Unfortunately I only have videos of our room and those can't be uploaded in here so you only see the outside of the guesthouse.

 Yard of the guesthouse

And this is what it looked outside

Views from our room


I don't have much exact recollections about first weeks in there. All I can remember that in the beginning they introduced the school area to us and we had lectures about Kenya, healthcare in Kenya, Stress Management, Kenyan Culture, Tropical Diseases and so on. At some point we also visited at the local hospital where I later completed my practicing period.

Beef&Rice was my usual dinner there. 

After orientation week has passed we both started completing our trainings so during the daytime we were in our practicing places. In the evenings and the weekends we explored the city, went shopping and dining and so on. Time passed really quick there.

This is the best burger I have ever eaten

This is what the local town area looked like

After first weeks we got some bad news. I got to know that it was basically impossible to complete my other training period there and on top of that I was diagnosed with malaria. I considered my options for a while and decided to travel back to Finland and complete my studies in there. I booked new flights and I arrived back to Finland 9th of April. 

Now when I think that experience I think it was definitely worth it and I would like to visit there again some day. Of course I have to admit that time in there was sometimes hard and I found it difficult to adapt in such an different environment and culture. Kenyan people that I met were mostly warm and very interested in communicating and making friends with me. The journey itself was really eye-opening and it gave me more insights and perspective in my life. It was really meaningful experience and thinking it now I'm very glad that I did it.

_______________________________________________________________

Tämän päivän blogiteksti käsittelee vaihto-opiskeluaikaani Keniassa. Tämä on osa yksi, jossa keskityn enemmän yleiseen vaihtokokemukseeni, kun taas kakkososassa keskityn enemmän terveydenhuolto-näkökulmaan. 

Siitä on tasan viisi vuotta, kun olin vaihdossa Keniassa. Lento Helsinki-Vantaalta lähti 1.maaliskuuta ja takaisinpaluu oli varattu 2.kesäkuuta. Yhteensä vaihtoaika olisi siis ollut kolme kuukautta. Samaan kohteeseen lähti mukaani samasta koulusta sosiaalialan opiskelija, kun taas itse opiskelin sairaanhoitajaksi. Meidän molempien majoitus ja harjoittelupaikat sijaitsivat samassa piirikunnassa läntisessä Keniassa.

Lensimme Oulusta Helsinkiin, Helsingistä Istanbuliin, Istanbulista Nairobiin ja Nairobista Kisumuun. Kisumun lentokentältä meidät haettiin vaihtokoulun järjestämällä kyydillä majapaikkaamme. Matkustusaika oli kokonaisuudessaan lähemmäs kaksikymmentä tuntia. 

Koulun lähellä oli guest house-tyyppinen majapaikka, jota vaihtokoulumme suositteli, joten vuokrasimme sieltä yhteisen huoneen. Itse huone oli aika tavanomainen. Vuokraan ei sisältynyt ruoka, joten maksoimme siitä vielä erikseen. Tähän hätään en löytänyt kuitteja vuokranmaksusta, mutta muistan, että vuokra oli mielestämme todella kallis huoneen tasoon nähden ja jossain välin vaihtoa kävimme jopa kysymässä läheisen guest housen hintoja, halvemman vuokran toivossa.

Ensimmäisistä päivistä minulla ei ole tarkkoja muistikuvia, mutta muistelisin, että meidät vietiin aika nopeasti tutustumaan kouluun ja aloitimme vaihdon orientaatiolla. Luvassa oli luennoilla oloa, swahilin oppitunteja, luentoja stressinhallinnasta, Kenian kulttuurista ja terveydenhuollosta, trooppisista sairauksista jne. Jossain välin vierailimme myös sairaalassa, jossa myöhemmin suoritin harjoitteluni.

Orientaatioviikon jälkeen päivät kuluivat aika tavallisesti kohteessa. Kävimme molemmat harjoittelupaikoissamme päivisin, mutta iltaisin sekä viikonloppuisin tutustuimme kaupunkiin, kävimme syömässä, lenkkeilimme ja niin edelleen. Meille määrättiin koululta muutama opiskelija oppaiksi ja he näyttivät meille ensimmäisten päivien aikana mm.läheisen ostoskeskuksen ja paikalliset markkinat.


Aika pian ensimmäisten viikkojen jälkeen saimme kuitenkin huonoja uutisia. Sain tietää, että toisen harjoittelun suorittaminen oli käytännössä mahdotonta Keniassa ja kaiken lisäksi minulla diagnosoitiin malaria. Hetken aikaa pohdiskelin vaihtoehtojani ja tulin siihen lopputulokseen, että minun olisi järkevintä palata takaisin Suomeen suorittamaan kyseinen harjoittelu ja koulu loppuun. Niinpä matkusttin takaisin kotimaahan, jossa olin perillä 9.4.

Näin jälkeenpäin ajatellen en vaihtaisi tuosta kokemuksesta päivääkään pois, vaikka ajoittain itse kohteessa olo tuntui välillä todella rankalle. Näin mm. harjoittelussa ollessani ja kylällä liikkuessani paljon sellaista, johon en mitenkään ollut osannut varautua, vaikka ennen lähtöä kohteeseen tiedostin sen, että maa olisi hyvin erilainen.


Ihmiset olivat meitä kohtaan pääasiassa ystävällisiä ja ehkä hieman yllätti, miten he halusivat solmia siellä ystävyyssuhteita meidän kanssa. Paikalliset kyselivät paljon elämästämme suomessa ja olivat hyvin innokkaita kutsumaan meidät jopa syömään koteihinsa vain parin päivän tuntemisen jälkeen.
Kyseisessä kylässä asui enimmäkseen paikallisia, joten luulen, että sen takia saimme siellä niin paljon huomiota osaksemme.


 Ennenkaikkea sain matkalta paljon hyviä muistoja ja perspektiiviä omaan elämään. Varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen, että lähdin vaihtoon juurikin Keniaan ja pääsin kokemaan kaiken tämän. Haaveissa on, että vielä jonain päivänä pääsisin vierailemaan uudelleen Keniassa ja siinä samaisessa kylässä, jossa suoritin vaihdon ja näkisin millaista elämä on siellä muutaman vuoden jälkeen.